Alisan tarina – tyttö joka tekee mitä tahtoo

Alisa on 10-vuotias innokas lumilautailija. Hän aloitti laskemisen, koska oli kuullut äidin harrastaneen aikoinaan lumilautailua. Kokeilujen jälkeen laji vei reippaan neitokaisen sydämen ja parasta on kuulemma viilettää laudalla kovaa vauhtia, liukua ja pyöriä lumen päällä ja  hypätä hyppyristä. Vaikeinta ja pelottavinta on Alisan mukaan hissi.

Alisalla on takanaan terveydellisesti erittäin haastava lapsuus ja Alisan äidin mukaan onkin pieni ihme, että tytär on edes hengissä. Taistelijaluonnetta todellakin löytyy ja 85% haitta-asteen näkövammasta, motorisista haasteista sekä kuulovaikeuksista huolimatta Alisa rakastaa laskemista.

”Hänen selviytymisensä hengissä on jo sinänsä ihme joten kaikki tästä normaaliin päin on ollut sinänsä positiivista eikä olla annettu ihan ”pikkuongelmien” haitata meidän elämää. Tällä hetkellä muuten terveydellinen tilanne on pysynyt vakaana ja ollaan annettu hänen elää niin kuin muidenkin lasten eikä ollaan yritetty olla varomatta/varoittelematta liikaa. On saanut mahdollisuuksien mukaan toteuttaa itseään ja opetella niitä taitoja joita on halunnut. Jokaisella kun on vain yksi elämä elettävänä” kertoo Alisan äiti.

img_3030

Viime keväänä Alisa pääsi Saariselällä parin päivän ajan erittäin ymmärtäväisen ja kekseliään opettajan (Aleksi) oppiin. Opettaja sai Alisan hyvin alkuun oppimisessa ja sovelsi opetusta näkövammaiselle sopivaksi. Ihan alun jälkeen apuna käytettiin mm. muovisia huomiomerkkejä ja esim. kumpareet merkittiin värimerkein ja harjoiteltiin joustamista niiden kohdalla. ”Asenne on hänellä sellainen, että pystyy kaikkeen mihin kuka tahansa muukin pystyy. Välillä on kyllä käyty paikkailemassa haavereita ensiapuasemilla. Alisa on oppinut kaikki tasapainoon ja liikkumiseen liittyvät jutut hiukan hitaammin kuin muut, mutta harjoittelee aina kympillä. Sinnikäs puurtaja joka ei anna periksi ihan helpolla” äiti kuvailee tytärtään.

Näön puolesta Alisa pärjää nykyään aivan hämmästyttävän hyvin tutuissa paikoissa tasaisella pohjalla ja valoisalla kelillä. Toisella silmällään hän ei näe oikeastaan muuta kuin valoa ja varjoa. Toisessa silmässä näkö on hyvin kapealle rajoittunut eli käytännössä Alisa näkee vain pienestä aukosta. Alisa ei näe ollenkaan sivuille eikä kolmiulotteisesti (hän ei siis pysty varomaan sivulta ohi laskevia, eikä näe kuoppia tai kohoumia mäessä). Hämärässä Alisa ei näe oikeastaan ollenkaan, hän häikäistyy herkästi, eikä näe hyvin valoja ja varjoja. Edellä mainitut asiat ovat ehkä niitä, jotka eniten vaikuttavat Alisan laskemiseen.

Alisa käyttää mäessä ollessaan ”näkövammainen” -opasliiviä, jotta muut laskijat rinteessä tietävät varoa näkövammaista tätä ohittaessa.Näkövammaisen oppaalla on myös oma liivinsä. Muistakaa siis mäessä ollessanne antaa tilaa laskijalle jolla on liivi päällään ja näin välttää turhia vaaratilanteita.

Kiitos Alisa ja Alisan äiti tarinan jakamisesta ja mäessä nähdään!

PS. Halusitko kokeilla lumilautailua? Kaikki Snoukkaa soveltavan lumilautailun kokeilutapahtuma Hyvinkää Sveitsin hiihtokeskus 14.1.2017 klo 10–13. Lisätietoja: https://kaikkisnoukkaa.com/kokeilupaiva/