Cecilia Hanhikoski valmistautuu kuurojen MM-kilpailuihin

Moikka Cecilia. Kerro ensin hieman, että kuka on Cecilia Hanhikoski?

Moi, olen kuuro lumilautailija. Kilpailen kuurojen arvokisoissa parisuurpujottelussa ja paripujottelussa.

Miten susta tuli lumilautailija?

Aloin laskemaan kun olin 11-vuotias. Dawn jani Birley oli minulle tuolloin roolimallina. Hän oli harrastanut lautailua jo useamman vuoden. Tottakai halusin kokeilla lajia, kun hän sai lajin kuulostamaan niin huipulta. En malttanut odottaa, että pääsisin kokeilemaan lautailua kerhon järjestämän laskettelumatkan aikana, joten lähdin Serenaan vuokraamaan laudan ja lähdin mäkeen kokeilemaan melkein omin päin. Siitä alkoi mun seikkailu ja matka lautailun parissa.

Sulla on kuulovamma. Kertoisitko vähän siitä ja miten se vaikuttaa sun laskemiseen? Vai vaikuttaako se?

Synnyin kuurona eli en osaa sanoa miten kuulo vaikuttaisi laskemiseen. Joillain kuuroilla tai huonokuuloisilla on huono tasapaino. Minun kohdallani sellaista ei ole, joten kuulovamma ei vaikuta laskemiseen. Kisoissa se vaikuttaa jonkin verran. En voi esimerkiksi tietää missä toinen laskija on, taikka miten lähellä hän on ellen käännä katsetta pois radasta. Ilman kuuloa en voi tietää, jos toinen laskija onnistuu kirimään, joten joskus saattaa vähän ”yllättää” kun toinen laskija ilmaantuukin näkökenttään. En voi siis hyödyntää kuuloa säätelemään omaa kisalaskuani. Se ei kuitenkaan ole ongelma, koska pitää laskea vaan täysillä koko lasku maalin asti. Kuulevien kisoissa pitää miettiä ratkaisua, miten seuraan äänimerkkejä lähtöportilla. Kuurojen kisoissa on yleensä joku merkki esimerkiksi valomerkki. Jos ajatellaan laajemmalla näkökulmalla miten kuurous vaikuttaa lautailuun, niin saattaa olla enemmän haasteita menestyä, koska esimerkiksi Suomessa ei ole kuuroa valmentajaa eli valmennuksessa pitää miettiä ratkaisuja miten kommunikointi tapahtuu. Kommunikoin yleensä kirjoittamalla paperiin ja viittomakielen tulkin välityksellä, jos tulkki saadaan treeneihin ja kisoihin. Sponsoreita on myös vaikea saada, kun kuurojen kisat eivät saa yhtä isoa mediahuomioita. Jos on vaikea saada sponsoreita yms., niin lautailua on vaikea tehdä ammattiurheiluna, koska lautailun ohella pitää myös opiskella ja käydä töissä.

Sä siis tosiaan kilpailet lumilautailussa ja olet siinä menestynyt todella hyvin. Miten sä päädyit aikoinaan lumilautakisoihin?

Pienestä lähtien olen tiennyt, että kuuroilla on myös omat arvokisat. Deaflympics eli kuurojen olympialaiset pidettiin Sundvallsissa 2003 ja kuultiin Dawnin kanssa, että naisten taso paipissa on vähän sellainen, että kyllä treenaamalla voisi menestyä. Useat ihmiset sanoivat minulle, että minun pitäisi tähdätä seuraaviin Deaflympics-kisoihin ja hankkia Suomelle mitalli paipissa. Dawnin kanssa päätettiin aloittaa säännöllinen harjoittelu paipissa ja osallistua 2007 pidetäviin Deaflympicseihin. Jollain tavalla löysimme itseämme kuitenkin talvella 2006 ratalaudan päältä ja treenaamasta suurpujottelua ja pujottelua. Silloin huomasin, että paippi ei ole mun juttu, sillä rohkeuteni ja hulluuteni ei riittänyt siihen. Sen sijaan kehityin hyvin ratalaskussa. Keskityin siihen ja löysin itseni muutamien mutkien jälkeen Suomen Salt Lake Cityn 2007 Deaflympics kisajoukkueesta.

 Minkälaista menestystä on tullut tähän mennessä?

Jokaisesta arvokisoista on tullut pari mitalia kotiin vietäväksi. Minulla on neljä Deaflympics mitalia; hopea parisuurpujottelussa (Salt Lake City, 2007), pronssi paripujottelussa (Salt Lake City, 2007), hopea parisuurpujottelussa (Hanti-Mansiysk, 2015) ja kulta paripujottelussa (Hanti-Mansiysk, 2015). Kaksi EM-kultaa (Ruka, 2012). MM-kulta parisuurpujottelussa (Moskova, 2013) ja MM-pronssi paripujottelussa (Moskova, 2013)

Niin sä tosiaan olet hallitseva maailmanmestari eli maailman nopein kuuro naislumilautailija. Se on kyllä kova! Miltä se tuntui voittaa viimeksi?

Viimeisin voitto oli Deaflympics kulta paripujottelussa. Se tuntui niin mahtavalta ja huippu jutulta, että vihdoin viimein voitin olympiakullan. Hävisin kultamitalin vain 0,5 sekunnilla Salt Lake Cityssä ja en päässyt taistelemaan kullasta lainkaan Slovakiassa 2011, kun Deaflympics-kisat peruuntui muutama päivää ennen kisoja. Tuntui upealta, että saavutin arvokkaimman mitalin minkä voi arvokisoissa saavuttaa.

Kuvailisitko itseäsi kilpailuhenkiseksi vai mikä niissä kisoissa kiehtoo?

Kuvailisin enemmän sitä niin, että olen “riippuvainen” radalla laskemisen aiheuttamasta adrenaliinasta. Saan adrenaliinia kun lasken radalla. Eniten adrenaliinia tulee kisalaskuissa. Kiehtoo, että aina on mahdollisuus voittaa ja napata mitali.

Sun lajina on parisuurpujottelu ja paripujottelu. Mikä tekee hyvän pujottelijan?

Vaikea kysymys, koska monta asiat vaikuttavat siihen. Mielestäni se on tärkeä, että hallitsee ensin laskutekniikan vapaalaskussa. Tekniikkaa tarvitaan radalla, mutta myös rata ohjaa omaa laskulinjaa. Radalla laskemisessa tarvitaan myös rohkeutta, riskien ottamista ja joskus omien rajojen ylittämistä. Pitää myös luottaa omaan laskutaitoon ja lautaan. Radalla pitää osata ajoittaa käännökset oikein ja laskea radan rytmin mukaan.

Mitä siinä lähtöportilla on mielessä? Miltä se tuntuu startata, kun on kilpasisko rinnalla?

Tottakai jännitystä on aina mukana. Yleensä mielessä on rata ja oma lasku ja halu olla nopea. Riippuu kuka on parina ja siitä saa tottakai lisää adrenaliinia laskuun.

Olet osallistunut mm. Kuurojen MM-kisoihin ja Deaflympics kisoihin. Kertoisitko vähän noista kisoista. Miten sinne pääsee ja mitä lajeja siellä on?

Deaflympicsissä lumilautailussa on viisi lajia; parisuurpujottelu, paripujottelu, crossi, slopestyle ja paippi. EM- ja MM-kisoissa ollut myös melkein kaikki lajit, mutta tällä kerralla MM-kisoissa kilpaillaan vain ratalajeissa, mikä on harmillista mun mielestäni. Kuurojen kisoissa kriteerinä on kuuloraja, joka on 55 desibeliä. Jos ylittää tuon rajan, eli saa osallistua kuurojen kisoissa. Lajikohtaisesti se riippuu millä tavalla pääsee mukaan kisoihin. Kannattaa ottaa yhteyttä lisätiedossa Suomen Kuurojen Urheiluliittoon.

Minkälainen tunnelma noissa isoissa arvokisoissa on?

Aina on hienoa edustaa Suomea arvokisoissa. Dealympicsissä on tosi mahtavaa, kun on paljon urheilijoita ja ihmisiä mukana. Viimeisin Deaflympics Hanti-Mansiyskissä oli niin mahtavaa, koska siellä tehtiin korkeatasoisia livelähetyksiä. Tuntui, että olisi kyseessä olympialaiset, koska kaikki voivat seurata kisoja reaaliajassa kotisohvalta. Alussa oli vähän outoa, että lähtöportilla kameramies oli lähellä kuvaamassa ja maalissa oli myös kameramiehiä. Sai kokea miltä se tuntuisi esimerkiksi Maailman Cup kisoissa tai vastaavissa, mistä sellaisia livelähetyksiä tulee televisioon.

Tunnetko sä muiden maiden laskijat siellä? Onko se sellainen tiivis yhteisö joka kiertää noita kuurojen kisoja vai vaihtuuko siellä porukka?

Juu tunnen. Vähitellen tutustuin muihin laskijoihin kisojen aikana. Monet ovat kilpailleet jo useamman vuoden. Toki tulee myös koko ajan uusia kasvoja. Vaihtuvuuteen vaikuttaa se, että kisoja on suunnilleen vain kerran vuodessa. Kuurojen puolella ei ole vielä Eurooppa Cup tai Maailman Cup –kisoja. Vain EM, MM ja Deaflympics kisoja.

Onko Suomessa muita laskijoita kuurojen puolella?

Kyllä on monia kuuroja ja huonokuuloisia, jotka lautailevat Suomessa, mutta tällä hetkellä olen tietääkseni ainoa, joka kilpailee. Toivon, että tulevaisuudessa olisi enemmän suomalaisia mukana kilpailemassa kuurojen arvokisoissa. Tiedän, että freestylen puolella on monta potentiaalista laskijaa.

Miten sä ajattelisit, että tätä puolta voitaisiin kasvattaa Suomessa?

Nykyään Suomessa keskitytään enemmän freestyleen ja ratalajit on melkein unohdettu kokonaan. Onneksi useamman vuoden on SM-kisojen ohjelmassa ollut mukana ratalajit. Tänä vuonna ratalajit ei harmillisesti kuulu Levin SM-kisojen ohjelmaan. Toivottavasti kuitenkin ratalajien SM-kisat toteutetaan toisessa paikassa. Suomessa lajia pitäisi elvyttää uudestaan. Olen yksi nuorimmista laskijoista ja uusia ratalaskijoita ei tule. Kaipaisin enemmän ratakisoja Suomeen. Ratalajien valmentajien määrä voisi myös lisätä.

Minkälaisia tavoitteita sä asetat itsellesi noihin Itävällassa 12.-18.3. käytäviin MM-kisoihin?

Tavoitteena on keskittyä omiin laskuihin ja laskea hyviä laskuja. Tärkeintä on, että nautin kilpailemista. Tottakai olisi mukava tuoda mitali kotiin vietäväksi.

 Mitäs sitten näitten kisojen jälkeen? Missä me vielä nähdään Cecilia Hanhikoskea?

Keskityn ensin näihin MM-kisoihin ja vasta sen jälkeen mietin tulevaisuutta. On mahdollista, että suuntaan seuraaviin Deaflympics-kisoihin. Lautailun ulkopuolella minua nähdään myös eri luottamus- ja järjestötehtävissä, sillä olen myös kuurojen maailmanliiton nuorisojaoston puheenjohtaja.

Onko sulla jotain mitä haluat vielä sanoa tai lähetätkö terveisiä?

Kannattaa tarttua omaan unelmaansa ja toteuttaa sitä mitä haluaa tehdä tai kokeilla. Toivon, että jokaisella olisi mahdollisuus kokeilla ja harrastaa lumilautailua. Oikealla asenteella voitetaan esteet.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s