Kaikki kirjoittajan Bueno&Co Ltd. artikkelit

Athlete- and Event management company from Finland

Kaikki Snoukkaa haastattelussa Kaisa Leka

KUKA: Kaisa Leka, 38 vuotta, Porvoo

Olen sarjakuvataiteilija ja pyörämatkailija, kesällä 2016 pyöräilin puolisoni Christofferin kanssa New Yorkista San Franciscoon. Harrastan myös astangajoogaa, leipomista ja syömistä. Käytän proteeseja, koska molemmat jalkani amputoitiin vuonna 2002 synnynnäisen epämuodostuman takia.

Moi Kaisa, miten sun talvi on alkanut?

Alkutalvi on sujunut enimmäkseen sisällä kirjojen, Netflixin ja suklaabrownieiden seurassa. Olen ollut nuhassa ja nyt ylimääräistä energiaa on kertynyt niin paljon, että on pakko päästä ulos liikkumaan tai pää poksahtaa! Pyörässäkin on nastarenkaat valmiina talvilenkkejä odottamassa.

Miten päädyit aikoinaan lumilautailun pariin? 

Olin muistaakseni yläasteella kun menimme kaverini kanssa puolen päivän laskettelukurssille Messilään. Vuosi oli siis ehkä 1992 tai 1993. Asun lapsuuteni Hollolassa mutta olin käynyt sitä ennen Messilässä vain pari kertaa, koska vanhempani harrastivat murtomaahiihtoa eivätkä olleen lainkaan kiinnostuneita laskettelusta. Minusta murtsikka oli tylsää ja olin innoissani, kun minulla oli vihdoinkin tilaisuus oppia laskettelemaan. Mutta kurssin aikana satuin näkemään lumilautailijoita, jotka vilahtivat ohitsemme alas mäkeä superviileän näköisinä. Kysyin opettajalta, voisinko opetella saman tien lautailemaan vai pitäisikö minun ensin osata laskea suksilla. Opettaja vastasi, ettei mikään estäisi minua hyppäämästä suoraan laudan päälle. Marssin välittömästi takaisin vuokraamoon ja vaihdoin sukset lautaan, enkä ole sen jälkeen laskenut suksilla. En edelleenkään tajua, miksi joku haluaisi laskea suksilla alamäkeen, mutta murtsikka on alkanut vähän kiinnostaa.

kokonniemi_korkea3.jpg

Mikä siinä erityisesti kiinnosti?

Lautailu näytti niin siistiltä! Olin yksinäinen nörtti ja näin ehkä lautailussa vihdoinkin tilaisuuden tehdä jotain hurjaa. Sitä paitsi siihen aikaan aika harvat tytöt lautailivat, ja poikien jutut kiinnostivat minua. En silloin ajatellut mitenkään tietoisesti, että tässäpä rikon sukupuolirooleja, mutta erityisesti lukioikäisenä halusin irroittautua perinteisestä naisen mallista ja kiltin tytön roolista. Oli mahtavaa hengailla iltaisin Messilässä isoissa housuissa ja pyyhkiä nenää lautailuhanskaan eikä istua kotona lukemassa jostain naistenlehdestä, miten taistelu selluliittia vastaan on meidän jokaisen velvollisuus ja elämäntehtävä.

Lautailun aloittaminen oli kaiken kaikkiaan minulle tosi vapauttava kokemus. Vanhat jalkani olivat epämuodostuneet ja oudon näköiset, enkä halunnut näyttää niitä kenellekään ja välttelin tilanteita, joissa voisin joutua olemaan paljain jaloin tai shortseissa tai uimapuvussa. Lautaillessa sain piilottaa jalat löysiin housuihin, paksuihin villasukkiin ja tukeviin lautailukenkiin. Aloin ylipäätään suhtautua jalkoihini eri tavalla, en miettinyt enää koko ajan miltä ne näyttävät vaan mitä niillä voisi tehdä.

Sä sait proteesit. Miten proteesien kanssa laskeminen onnistui?

Jouduin luopumaan lautailuharrastuksesta parikymppisenä, koska nilkkaniveleni olivat kuluneet loppuun ja oikean jalkaterän keskellä oleva nivel romahtanut kun kaaduin Vuokatilla. Muutaman vuoden popsin vain kipulääkkeitä ja odotin, että jalkaongelmiin löytyisi joku ratkaisu. Ratkaisu tuli eteeni sattumalta tupla-amputoidusta vammaisurheilijasta kertovan lehtiartikkelin muodossa, ja päätin heti, että minäkin haluan tuollaiset superjalat, joilla voi juosta ja hyppiä. Sain proteesit keväällä 2002 ja lautailu ei ollut silloin päällimmäisenä mielessä, mutta pari vuotta myöhemmin pääsin testaamaan, miten proteeseilla laskeminen onnistuisi.

En ole lautaillut vielä proteeseilla niin paljon että olisi tullut tarveta muokata jalkoja laskemiseen sopiviksi, mutta pyöräilyä varten minulle on tehty proteeseihin toiset yläosat, joissa on polville enemmän tilaa taipua. Jos proteesi tuntuu pahalta siitä kannattaa aina puhua kokeneen proteesimestarin kanssa. Haltijan Marco Storti on tehnyt proteesini alusta asti, ja olen tosi tyytyväinen nykyisiin jalkoihini, jotka ovat tarpeeksi joustavat rauhalliseen kävelemiseen mutta tarpeeksi jäykät juoksemiseen tai hyppimiseen.

Onko sulla jotain vinkkejä ihmisille, jotka lähtevät mäkeen jalkaproteesin kanssa? Onko jotain mitä sä opit kokemuksen kautta?

Ankkurihissin kyytiin pääseminen on minusta ollut aina hankalaa, koska minulla oli vanhoillakin jaloilla aika huono tasapaino. Tuolihissillä on helpompi päästä nauttimaan itse laskemisesta, kun ei tarvitse käyttää kaikkea energiaa sen tyhmän kapulan pyydystämiseen. Mattohissiä en ole vielä kokeillut, mutta sekin kiinnostaa kovasti. Tärkein vinkki on kuitenkin, että paras tapa oppia lautailemaan proteeseilla on lautailla proteeseilla!

Mikä lumilautailussa ja lumilautakulttuurissa on sun mielestä parasta?

Lautailussa parasta ja vaikeinta on sama asia: oman mielen kanssa painiminen. Kun vauhti kasvaa alkaa pelottaa ja mietityttää, mitä kaikkea kauheaa voi tapahtua ja miten paljon turvallisempaa olisi pysytellä sisätiloissa. Sekä luomujalkaiset että proteesinkäyttäjät rakentavat itselleen pään sisäisiä turva-aitoja, joiden sisällä on helppo kököttää. Elämä aitauksessa käy kuitenkin pidemmän päälle kauhean tylsäksi ja sieltä ulos kiipeäminen on parasta.

Sä piirrät parhaillaan Lumilautaliiton yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmaan liittyvää sarjakuvaa. Onko lumilautakulttuuri sun mielestä yhdenvertainen ja tasa-arvoinen? Mitä asioita me voitaisiin kehittää? 

Lautailukulttuuri tuntuu kehittyneen paljon tasa-arvoisemmaksi kuin 1990-luvulla, nuoret eivät taida enää ollenkaan mieltää lautailua ”poikien jutuksi” vaan kaikkien sukupuolten lajiksi. On tosi tärkeää, että palkintosummat ovat yhtä suuret kaikissa Lumilautaliiton kisoissa, siinä suhteessa esimerkiksi pyöräilyllä olisi todella paljon opittavaa! En edes viitsi seurata kilpapyöräilyä koska minua suututtaa niin paljon, että Tour de Franceen voivat osallistua vain miehet. Ilahduinkin kovasti, kun menin katsomaan maajoukkueen tietoja Lumilautaliiton sivuilta, ja näin siellä kaikki kovat laskijat yhdessä samalla listalla riippumatta sukupuolesta tai jalkojen materiaalista.

Olisi kivaa nähdä vielä enemmän naisia lautailuleffoissa ja -lehdissä, jos katselee vaikka Snowboader magazinen nettisivuja niin kuvasto on todella miesvoittoista ihan kuin silloin 1990-luvulla kun kävin aina ostamassa jokaisen numeron Lahdesta heti sen ilmestyttyä. Toivottavasti sielläkin herätään vähitellen huomaamaan, että maailma on muuttunut!

kuukkelikuvitus01lo

Minkälaisia lumilautailuun liittyviä haaveita sulla on? Onko jotain tiettyjä juttuja, joita haluaisit erityisesti kokea?

Mietin kesällä helteessä Kalliovuorten yli pyöräillessä, miltä samat maisemat näyttäisivät lumen peitossa. Aikaisemmin olin kiinnostunut halfpipesta ja hinkkasin jäistä rinnettä edestakaisin, mutta nyt haaveena olisi päästä jonnekin vuoristoon, missä aamulla lähdettäisiin kiipeämään ylös rinnettä, syötäisiin ylhäällä eväät ja laskettaisiin sitten alas ja siinä menisikin koko päivä. En tosin yhtään tiedä, jaksaisinko oikeasti raahata laudan ylös lumihangessa, mutta saahan sitä haaveilla…

Kiitos Kaisa haastattelusta ja nähdään mäessä!

kokonniemi3.jpg

Alisan tarina – tyttö joka tekee mitä tahtoo

Alisa on 10-vuotias innokas lumilautailija. Hän aloitti laskemisen, koska oli kuullut äidin harrastaneen aikoinaan lumilautailua. Kokeilujen jälkeen laji vei reippaan neitokaisen sydämen ja parasta on kuulemma viilettää laudalla kovaa vauhtia, liukua ja pyöriä lumen päällä ja  hypätä hyppyristä. Vaikeinta ja pelottavinta on Alisan mukaan hissi.

Alisalla on takanaan terveydellisesti erittäin haastava lapsuus ja Alisan äidin mukaan onkin pieni ihme, että tytär on edes hengissä. Taistelijaluonnetta todellakin löytyy ja 85% haitta-asteen näkövammasta, motorisista haasteista sekä kuulovaikeuksista huolimatta Alisa rakastaa laskemista.

”Hänen selviytymisensä hengissä on jo sinänsä ihme joten kaikki tästä normaaliin päin on ollut sinänsä positiivista eikä olla annettu ihan ”pikkuongelmien” haitata meidän elämää. Tällä hetkellä muuten terveydellinen tilanne on pysynyt vakaana ja ollaan annettu hänen elää niin kuin muidenkin lasten eikä ollaan yritetty olla varomatta/varoittelematta liikaa. On saanut mahdollisuuksien mukaan toteuttaa itseään ja opetella niitä taitoja joita on halunnut. Jokaisella kun on vain yksi elämä elettävänä” kertoo Alisan äiti.

img_3030

Viime keväänä Alisa pääsi Saariselällä parin päivän ajan erittäin ymmärtäväisen ja kekseliään opettajan (Aleksi) oppiin. Opettaja sai Alisan hyvin alkuun oppimisessa ja sovelsi opetusta näkövammaiselle sopivaksi. Ihan alun jälkeen apuna käytettiin mm. muovisia huomiomerkkejä ja esim. kumpareet merkittiin värimerkein ja harjoiteltiin joustamista niiden kohdalla. ”Asenne on hänellä sellainen, että pystyy kaikkeen mihin kuka tahansa muukin pystyy. Välillä on kyllä käyty paikkailemassa haavereita ensiapuasemilla. Alisa on oppinut kaikki tasapainoon ja liikkumiseen liittyvät jutut hiukan hitaammin kuin muut, mutta harjoittelee aina kympillä. Sinnikäs puurtaja joka ei anna periksi ihan helpolla” äiti kuvailee tytärtään.

Näön puolesta Alisa pärjää nykyään aivan hämmästyttävän hyvin tutuissa paikoissa tasaisella pohjalla ja valoisalla kelillä. Toisella silmällään hän ei näe oikeastaan muuta kuin valoa ja varjoa. Toisessa silmässä näkö on hyvin kapealle rajoittunut eli käytännössä Alisa näkee vain pienestä aukosta. Alisa ei näe ollenkaan sivuille eikä kolmiulotteisesti (hän ei siis pysty varomaan sivulta ohi laskevia, eikä näe kuoppia tai kohoumia mäessä). Hämärässä Alisa ei näe oikeastaan ollenkaan, hän häikäistyy herkästi, eikä näe hyvin valoja ja varjoja. Edellä mainitut asiat ovat ehkä niitä, jotka eniten vaikuttavat Alisan laskemiseen.

Alisa käyttää mäessä ollessaan ”näkövammainen” -opasliiviä, jotta muut laskijat rinteessä tietävät varoa näkövammaista tätä ohittaessa.Näkövammaisen oppaalla on myös oma liivinsä. Muistakaa siis mäessä ollessanne antaa tilaa laskijalle jolla on liivi päällään ja näin välttää turhia vaaratilanteita.

Kiitos Alisa ja Alisan äiti tarinan jakamisesta ja mäessä nähdään!

PS. Halusitko kokeilla lumilautailua? Kaikki Snoukkaa soveltavan lumilautailun kokeilutapahtuma Hyvinkää Sveitsin hiihtokeskus 14.1.2017 klo 10–13. Lisätietoja: https://kaikkisnoukkaa.com/kokeilupaiva/

Henrin lumilautatarina!

On tullut aika julkaista ensimmäinen Kaikki Snoukkaa -projektin innostama tarina! Tällaista postia saimme jonkin aikaa sitten ja tässä on ihan konkreettinen esimerkki, että laji sopii ja innostaa myös apuvälineitä tarvitsevia. Tärkeintä on asenne!

Alla siis kirje Henrin taustajoukoilta…

Hei,

Huomasimme, että Lumilautaliitto on innostunut soveltavasta lumilautailusta. Tosi kivaa ja hienoa! Siitä innostuneena päätimme kertoa meidän tarinan:

Jatka lukemista Henrin lumilautatarina!

ESITTELYSSÄ: Paralumilautailija Matti Suur-Hamari

Olen Matti Suur-Hamari, 29-vuotias vammaisurheilija ja lajini on lumilautacrossi.

Olen laskenut aktiivisesti lumilaudalla vuodesta 1999 asti jolloin kaverini houkuttelivat minut rinteeseen lumilaudan kanssa. Tähän asti olin viihtynyt rinteissä suksien päällä, mutta kerran kun sain lumilaudan jalkoihini niin sen koomin en ole suksien päällä ollut. Nuoruusvuosina laskettiin miltein joka päivä kun oli vain mahdollista mennä rinteeseen, pidettiin hauskaa kavereiden kanssa ja rakennettiin hyppyreitä ja laskupaikkoja mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Ikinä ei kumminkaan osallistuttu mihinkään viralliseen kilpailuun, laskeminen oli siihen aikaan puhtaasti vaan hauskanpitoa.

matti_5484

Vuonna 2009 jouduin onnettomuuteen moottoripyörän kanssa kun ajoin risteyskolarin auton kanssa. Siitä seurasi se että vammauduin vakavasti ja vasen jalkani jouduttiin amputoimaan polven alapuolelta. Silloin mieleen väistämättäkin hiipi ajatus että olisiko tämä kaikki hauskanpito nyt lopussa?

Löysin sattumalta netistä videon missä saman vamman omaava sääriamputoitu ihminen skeittasi ja laski lumilaudalla. Tämän videon näkeminen inspiroi minua siinä hetkessä todella paljon ja siltä istumalta päätin että onnettomuudestani seurannut vamma ei olisi este mihinkään, eikä edes hidaste vaan se olisi haaste joka minun tulisi voittaa. Päätin että jonakin päivänä vielä laskisin lumilaudalla niitä samoja mäkiä kuin aikaisemminkin.

matti_5853Tuo hetki tuli keväällä 2012 jolloin lähdin rinteeseen, hyppäsin vanhan lautani päälle ja kaverini tyrkkäsi minut rinteeseen. Se oli huikea tunne, aivan kuin mikään ei olisi muuttunut ja voin rehellisesti sanoa että se oli yksi elämäni parhaimmista laskuista!

Tammikuussa 2013 päätin alkaa kilpailemaan, otin yhteyttä paralympiakomiteaan ja pyörät alkoivat pyörimään. Ensimmäinen kilpailuni ikinä oli marraskuussa 2013 Hollannin Landgaafissa Para-SBX maailmancupin kauden avauskilpailu ja sijoituin siinä itseni, sekä kaikkien muiden yllätykseksi kolmanneksi. Silloin mieleni valtasi ajatus että tämä on juuri se mitä minun tulee tehdä.

Pääsin kiertämään kauden 13/14 maailmancupin osakilpailut ja sijoituin kokonaiskilpailussa kolmanneksi, sekä pääsin villin kortin turvin Sochin paralympialaisiin edustamaan Suomea ensimmäistä kertaa kilpailtavassa lajissa lumilautacrossissa.

matti_5620

Kausi 14/15 oli todellista tähtisadetta. Sain ympärilleni valmennustiimin ja managerit, minut nimettiin ensimmäisenä suomalaisena vammaisurheilijana Lumilautaliiton A-maajoukkueeseen ja sain myös ainoana pohjoismaalaisena kutsun arvostetuimpaan action sport tapahtumaan X Gameseihin.

Sain hyviä onnistumisia kauden mittaan joka poiki X Gameseissa 6. sijan ja maailmancupin kokonaiskilpailussa 2. sijan. Kauden päätavoite eli MM-kilpailut tuli vastaan helmikuun lopussa. Niihin oli ladattu paljon ja tällä kertaa kaikki onnistui juuri niin kuin olimme suunnitelleet. MM-pronssia Banked Slalomista ja Maailmanmestaruus Lumilautakrossista!!!

Tulevaan kauteen lähden valmiina ja suurella itseluottamuksella hakemaan mitalisijoitusta maailman suurimmasta action sport tapahtumasta X Gameseista.

Vaikka katseet on vahvasti kilpaurheilussa niin loppujen lopuksi kumminkin se suurin tavoitteeni on antaa tekemiselläni viestiä että jos vaan uskot itseesi, unelmiisi ja teet töitä haaveidesi eteen niin kaikki on mahdollista, koska ainut vamma mitä ihmisellä voi olla on huono asenne!

 

Kaikki Snoukkaa -projekti – mitä, kenelle, miksi ja miten?

Kaikki Snoukkaa -projekti – mitä, kenelle, miksi ja miten?

Kaikki Snoukkaa! – projekti on Suomen Lumilautaliiton alainen vammaislautailun edistämisprojekti, jonka päätavoitteena on luoda lumilautailun edellytyksiä kaikille toimintakykyyn katsomatta! Hankkeen tiimoilta viestitään lumilautailun harrastus- ja kilpailumahdollisuuksista liikuntarajoitteisille ja muille erityistä tukea tarvitseville henkilöille ja heidän lähipiirilleen. Projekti on osa Suomen Lumilautaliiton yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmaa.

Pyrimme tavoittamaan ja innostamaan lajin pariin niin liikuntarajoitteisia, aistirajoitteisia, kehitysvammaisia tai elinsiirron saaneita! Diagnoosi ei ole kuitenkaan se tärkein asia, vaan oma halu ja kiinnostus lumilautailua kohtaan. Rakkaudesta lajiin, niin kuin me Lumilautaliitossa tapaamme sanoa.

Hankkeella pyrimme ensisijaisesti kolmeen asiaan:

kaikki_snoukkaa3

Kerromme kauden 2016/2017 aikana mm. tarinoita laudalle nousemisesta, itsensä voittamisesta ja huikeista lautailuelämyksistä, sekä tarjoamme tietoa lajin aloittamiseen ja apuvälineisiin liittyen.

Projektin tavoitteena on innostaa ihmisiä lautailun pariin. Projekti huipentuu keväällä, jolloin kutsumme projektin kautta tavoittamiamme lautailijoita mukaamme pohjoisen lumille kuvaamaan ensimmäistä suomalaista vammaislumilautailu-elokuvaa. Elokuvassa kuvaamme monipuolista laskemista, huikeita maisemia ja ennen kaikkea hyvää fiilistä ja yhteisöllisyyttä – eli juuri sitä mistä lumilautailussa on oikeastaan kyse! Lisätietoja leffaprojektista: https://kaikkisnoukkaa.com/leffaprojekti/

Hienoa, että olet löytänyt sivumme. Seuraa ihmeessä hankkeen muitakin kanavia @kaikkisnoukkaa ja #kaikkisnoukkaa tägien alla ja välitä viestiä eteenpäin kiinnostuneille!

Jos olet kiinnostunut jakamaan omia laskukokemuksiasi niin voit tehdä sen täällä https://kaikkisnoukkaa.com/haluatko-mukaan/

Jaamme erittäin miellellämme tarinoita lumilautalusta ja lumilautailijoista, joten vinkkaa meille mielenkiintoisista aiheista tai kerro tarinasi meille itse!

Lisätietoja projektista antaa projektipäällikkö Tiina Lindström tiina.lindstrom(at)fsa.fi / 0440988008